# Hauen uistelu ja omat hetkeni järvellä petokalan perässä  Istun veneen penkillä ja säädän vavanpidikettä, joka on taas kerran päättänyt löystyä juuri väärällä hetkellä. Termospullosta nouseva höyry sekoittuu aamu-usvaan, ja järven pinta on niin tyyni, että melkein hävettää rikkoa se perämoottorin pörinällä. Tässä hetkessä on jotain hyvin suomalaista: mies, peltivene ja vakaa usko siihen, että se elämän suurin hauki lymyää juuri tuon kaislikon reunassa. Hauen uistelu ei ole minulle vain kalastusta, se on tapa nollata aivot ja unohtaa hetkeksi kaikki sähköpostit ja eräpäivät. Katselen kaikuluotainta, joka piirtää pohjan muotoja hitaasti ruudulle. Tänään tuntuu siltä, että kala on syvällä, vaikka yleensä tähän aikaan vuodesta ne viihtyvät jo matalammassa. (Tosin viimeksikin luulin niin ja palasin kotiin pelkkien ahvenen sinttien kanssa, mutta sitähän ei lasketa.) Uistelu on lajina siitä petollinen, että se näyttää helpolta ulospäin. Sitä vain ajellaan ja odotetaan, että vapa taipuu. Totuus on kuitenkin se, että jokainen säädetty metri siimassa ja jokainen valittu vieheen väri on harkittu siirto tässä ikuisessa pelissä luonnon kanssa. Suomessa kalastus on syvällä verissä, ja vaikka moni asia muuttuu, hauki säilyy järviemme kuninkaana. Siinä missä monet uudet harrastukset vaativat jatkuvaa päivittämistä, hauen uistelu on pysynyt perusasioiltaan samana vuosikymmenet. Tietenkin tekniikka kehittyy, ja nykyään voimme lukea vinkkejä vaikkapa sivustolta [https://sportfishingmagazine.fi/](https://sportfishingmagazine.fi/), mutta lopulta se on se kala ja viehe, jotka kohtaavat veden alla. Se on suoraa toimintaa ilman turhia mutkia, aivan kuten me suomalaiset yleensäkin tykkäämme asiat hoitaa. Päivä alkaa kääntyä aamupäivän puolelle, ja ensimmäinen tärppi antaa vielä odottaa itseään. En ota siitä stressiä, sillä uistelussa parasta on juuri se hidas liike ja mahdollisuus katsella maisemia. Ensimmäinen vaappu, jonka lasken veteen, on vanha uskollinen papukaijaväritys. Se on nähnyt monet purukaluston jäljet, mutta silti se ui yhä yhtä houkuttelevasti kuin kymmenen vuotta sitten. Se on muistutus siitä, että vanhassa vara parempi, vaikka kauppojen hyllyt notkuvat toinen toistaan hienompia uutuuksia. ## Miksi hauen uistelu viehättää vuodesta toiseen? Hauki on kiitollinen vastustaja. Se on röyhkeä, vahva ja usein täysin arvaamaton. Kun uistelen haukea, arvostan erityisesti sitä, ettei se vaadi hienostelua. Joskus riittää, kun vetää jotain kimaltavaa perässään, ja joskus taas pitää olla tarkempi kuin kirurgi. Se on tietynlaista rehellisyyttä, jota kaipaan nykypäivän maailmassa, missä kaikki tuntuu olevan niin monen mutkan takana. Järvellä olet vain sinä ja se kala, eikä ketään muuta kiinnosta, mitä teet. Monelle meistä uistelu on myös sosiaalinen tapahtuma, vaikka itse viihdynkin usein yksin. On hienoa nähdä, miten harrastus kulkee suvussa. Muistan, kuinka isoisäni opetti minulle, miten venettä ohjataan niin, että uistimet eivät mene solmuun käännöksessä. Se oli kärsivällisyyden oppitunti, jota arvostan nykyään enemmän kuin silloin kymmenvuotiaana. Nykyään, kun kaikki pitäisi tapahtua heti, uistelu pakottaa hidastamaan tahtia ja hyväksymään sen, ettei luontoa voi kiirehtiä. Hauki on saaliina monikäyttöinen. Vaikka monet harrastavat nykyään pyydystä ja päästä -kalastusta, mikään ei voita itsetehtyjä haukipullia kermaviilikastikkeella. Se on palkinto, joka maistuu työnteolta ja järveltä. Kun uistelu tuottaa tulosta, tuntee onnistumisen iloa, joka kantaa pitkälle arjen harmauteen. Se on pieni voitto suurten kysymysten keskellä, ja ehkä juuri siksi palaan järvelle kerta toisensa jälkeen, vaikka välillä sataisi rakeita niskaan. ## Millainen varustus sopii tavalliselle uistelijalle?  Varustekeskustelu on kalastajien keskuudessa loputon suo. On niitä, jotka sijoittavat veneeseen ja elektroniikkaan pienen omakotitalon verran rahaa, ja sitten on meitä, joille riittää vakaa soutuvene ja pari toimivaa vapaa. Minun mielestäni tärkeintä on, että välineisiin voi luottaa. Ei ole mitään turhauttavampaa kuin nähdä suuren hauen karkaavan siksi, että peruke petti tai kela jumiutui ratkaisevalla hetkellä. (Olen kokeillut tätäkin, ja voin kertoa, että kirosanojen määrä säikäytti lähistön sorsat.) Uisteluun ei tarvita mitään avaruusteknologiaa, mutta muutama perusasia kannattaa pitää kunnossa. Vavan on oltava riittävän jämäkkä, jotta se kestää ison kalan vastuksen ja uistimen painon vedossa. Kuitusiima on nykyään lähes standardi, koska se ei veny ja välittää tärpit suoraan vavan kärkeen. Kunnon pihdit ja haavi ovat välttämättömiä, jotta kalan saa turvallisesti veneeseen ja tarvittaessa takaisin veteen ilman turhaa vahinkoa. * Vähintään kaksi vapaa ja vavanpidikkeet, jotta voit haravoida laajempaa aluetta. * Valikoima erikokoisia vaappuja ja lusikoita eri syvyyksiin. * Laadukkaat perukkeet, sillä hauen hampaat katkaisevat tavallisen siiman silmänräpäyksessä. * Kaikuluotain, joka auttaa löytämään penkan reunat ja kalaparvet. * Hyvät eväät, sillä nälkäinen kalastaja on kärsimätön kalastaja. Kun varusteet ovat kunnossa, voi keskittyä olennaiseen eli kalastamiseen. On hyvä muistaa, että kalleinkaan varustus ei takaa kalaa, jos se ei ole syönnillä. Olen monta kertaa nähnyt, miten naapuriveneen vanha isäntä vetää kalaa kerta toisensa jälkeen ruosteisella lusikalla, kun itse säädän hienoja uutuusvieheitäni. Se opettaa nöyryyttä ja muistuttaa siitä, että kalastustaito on muutakin kuin lompakon paksuutta. ## Miten valita oikea uisteluvauhti ja syvyys? Vauhti on yksi kriittisimmistä tekijöistä, kun puhutaan tuloksellisesta uistelusta. Hauki on kylmäverinen eläin, ja sen aktiivisuus riippuu pitkälti veden lämpötilasta. Kylmän veden aikaan keväällä ja myöhään syksyllä vauhdin on oltava maltillinen, melkein hidas. Silloin hauki ei halua tuhlata energiaa nopeaan syöksyyn, vaan se nappaa mieluummin sellaiseen kohteeseen, joka näyttää helpolta saaliilta. Kesällä taas, kun vesi on lämmintä ja kalat vauhdissa, nopeus saa olla reippaampi. Syvyyden hallinta on se toinen suuri kysymysmerkki. Hauki oleskelee usein siellä, missä pikkukalatkin ovat. Jos kaikuluotain näyttää suuria muikku- tai särkiparvia viiden metrin syvyydessä, on turha vetää uistinta pinnassa. Tähän avuksi tulevat syvääjät tai painouistimet, joilla vieheen saa laskettua haluttuun kerrokseen. On kiehtovaa yrittää päätellä, missä kalat kulloinkin luuraavat, ja uistelu antaa siihen loistavan mahdollisuuden testata eri strategioita samanaikaisesti. | Veden lämpötila | Suositeltu vauhti (km/h) | Tyypillinen viehevalinta | | --- | --- | --- | | Alle 8 astetta | 1.5 – 2.5 | Isokokoiset, hitaasti uivat vaaput | | 8 – 15 astetta | 2.5 – 3.5 | Lusikkauistimet ja keskikokoiset vaaput | | Yli 15 astetta | 3.5 – 5.0 | Nopealiikkeiset vaaput ja ärsykevärit | Tämä taulukko on tietenkin vain suuntaa-antava, sillä jokainen järvi ja päivä on erilainen. Joskus hauki saattaa yllättää ja iskeä kovaan vauhtiin keskellä kylmintä syksyä, mutta yleensä näillä nyrkkisäännöillä pääsee hyvin alkuun. Itse tykkään vaihdella vauhtia uistelun aikana tekemällä pieniä mutkia veneellä. Kun sisäkaarteen vapa hidastaa ja ulkokaarteen nopeuttaa, vieheiden uinti muuttuu hetkellisesti, mikä usein laukaisee hauen iskuvaiston. ## Missä hauki lymyilee eri vuodenaikoina? Keväällä, heti jäiden lähdön jälkeen, katseet kannattaa suunnata mataliin lahtiin. Hauki nousee kaislikoiden reunoille kutemaan, ja sen jälkeen se jää hetkeksi lepäämään ja tankkaamaan lämpimään veteen. Se on hienoa aikaa uistelijalle, sillä kalat ovat nälkäisiä ja tilaa on helppo lukea. Tosin matalassa vedessä uistellessa saa olla tarkkana, ettei potkuri kolise kiviin tai uistimet kerää puolta järven kasvustosta mukaansa. (Usko pois, kaislojen irrottelu kolmihaaratykistä on hermoja raastavaa puuhaa.) Kesän helteillä hauki siirtyy usein syvemmälle tai hakeutuu virtapaikkoihin, joissa vesi on hapekkaampaa. Silloin uistelu selkävesillä tai jyrkkien penkkojen reunoilla tuottaa parhaan tuloksen. Syksyllä, kun vedet taas viilenevät, hauki aktivoituu uudelleen ja alkaa valmistautua talveen. Tämä on monen mielestä parasta aikaa ison hauen uisteluun. Kalat kertyvät usein samoille alueille kuin pikkukalaparvet, ja oikealla kohdalla uistelu voi tarjota unohtumattomia taisteluita. Talven lähestyessä vauhti hidastuu ja kalat passivoituvat. Silti uistelu on mahdollista niin kauan kuin järvi on auki. On jotain hyvin puhdistavaa uistella lumisateessa, kun rannat alkavat valkoistua ja järvi on täysin autio. Se vaatii sitkeyttä ja oikeat vaatteet, mutta palkinto voi olla se kauden suurin "mörkö", joka nousee tummasta vedestä juuri ennen kuin vene täytyy nostaa talviteloille. Se on kalastuskauden loppuhuipentuma, joka antaa voimia pitkään talveen. ## Onko vieheen värillä oikeasti väliä? Tämä on kysymys, josta voi vääntää kättä muiden kalastajien kanssa maailman tappiin asti. Jotkut vannovat luonnonvärien nimeen: jos vesi on kirkasta, käytetään särjen tai ahvenen näköisiä vieheitä. Toiset taas luottavat shokkiväreihin, kuten fluorinkeltaiseen tai kirkkaanpunaiseen, erityisesti sameissa vesissä. Itse olen huomannut, että värillä on merkitystä, mutta ei ehkä niin paljon kuin uinnilla ja syvyydellä. Silti minullakin on ne tietyt suosikkivärit, joita ilman en suostu lähtemään järvelle. Värin valintaan vaikuttaa myös valon määrä. Aurinkoisella kelillä hopeiset ja kimaltavat pinnat heijastavat valoa kauas ja houkuttelevat kaloja. Pilvisellä säällä tai hämärässä taas tummemmat siluetit saattavat erottua paremmin pintaa vasten. Uistelu on tässä suhteessa jatkuvaa kokeilua. Jos yhdellä värillä ei tule tärppejä tuntiin, on aika vaihtaa jotain aivan muuta siiman päähän. Joskus se kaikkein rumin ja oudoin viehe, joka on lojunut pakin pohjalla vuosia, osoittautuukin päivän pelastajaksi. 1. Kirkkaassa vedessä suosi hopeaa, sinistä ja luonnollista vihreää. 2. Sumeassa tai ruskeassa vedessä oranssi, keltainen ja kupari toimivat usein parhaiten. 3. Auringonpaisteessa kimaltavat pinnat herättävät huomiota. 4. Hämärässä tummat värit, kuten musta tai violetti, luovat selkeän siluetin. Muistan erään kerran, kun uistelin täysin kirkkaassa vedessä ja kokeilin kaikkia mahdollisia luonnonvärejä ilman tulosta. Turhautuneena laitoin siiman päähän räikeän neonpinkin vaapun, joka oli alun perin tarkoitettu ihan toiselle kalalajille. Ei mennyt kymmentä minuuttiakaan, kun vapa oli luokilla ja veneen vierellä polski komea hauki. Se oli hyvä muistutus siitä, ettei kalastuksessa ole olemassa ehdottomia totuuksia, vaan ennakkoluulottomuus palkitaan. ## Miten käsitellä suurta haukea veneessä? Suuren hauen saaminen on aina hieno hetki, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta. Jos tarkoituksena on päästää kala takaisin kasvuun, käsittelyn on oltava nopeaa ja hellävaraista. Hauen limapinta on sen suoja, ja jos se vaurioituu pahasti, kala voi saada infektioita. Siksi haavi on hyvä olla kumihavaksella varustettu, jotta se ei hio kalan pintaa ja vieheet eivät sotkeudu siihen niin pahasti. Suosittelen myös kastamaan kädet ennen kuin kosket kalaan. Nostaminen veneeseen on kriittinen vaihe. Pienemmät kalat nousevat haavilla helposti, mutta kymmenkiloisen mörön kanssa saa olla tarkkana. Itse suosin nykyään niin sanottua kiduskanttiotetta, mutta se vaatii harjoittelua ja varovaisuutta – hauen kiduskansi on terävä ja hampaat vielä terävämmät. Jos et ole varma otteestasi, käytä mieluummin kunnollista haavia ja nosta kala sen avulla tasaiselle alustalle punnitusta ja valokuvausta varten. Kalan vapauttaminen on sekin taitolaji. Sitä ei vain heitetä laidan yli, vaan pidetään vedessä pystyasennossa ja odotetaan, että se kerää voimia. Kun tunnet, että kala alkaa potkia ja haluaa lähteä, voit irrottaa otteen. Se on mahtava tunne katsoa, kun suuri peto katoaa hitaasti takaisin syvyyksiin. Siinä on tiettyä kunnioitusta luontoa kohtaan, ja tiedät, että sama kala voi tarjota elämyksiä jollekulle toiselle uistelijalle myöhemmin. ## Mitä tulevaisuuden uutiset kalastajille kertovat? Vaikka täällä järvellä asiat tuntuvat pysyvän ennallaan, rannassa puheenaiheet kääntyvät usein suurempiin muutoksiin. Suomessa kalastus ja yleinen sääntely kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi Manner-Suomen rahapelijärjestelmä on kokemassa ison murroksen, kun Veikkauksen moniajo purkautuu ja siirrytään lisenssijärjestelmään vuosina 2026–27. Tämä ei suoraan vaikuta siihen, syökö hauki vaappuun, mutta se kertoo yleisestä muutoksesta siinä, miten asioita säädellään ja valvotaan Suomessa. Arpajaishallinto ja uusi lupaviranomainen tulevat olemaan tärkeitä toimijoita tässä uudessa järjestelmässä. Kalastajalle tämä on muistutus siitä, että myös kalastuksessa säännöt, kuten kalastonhoitomaksut ja pyyntimitat, ovat olemassa yhteisen edun vuoksi. Kun järjestelmät muuttuvat, on tärkeää pysyä kärryillä siitä, mitä saa tehdä ja missä. Sama suomalainen suora tyyli pätee tässäkin: säännöt ovat selkeitä, ja niitä noudattamalla varmistamme, että harrastusmahdollisuudet säilyvät kaikille. Vaikka maailma ympärillä muuttuu ja uusia lisenssejä jaetaan eri aloilla, uistelu pysyy omana saarekkeenaan. Järvellä ei tarvitse miettiä verovapauksia tai tunnistautumista pankkitunnuksilla, vaan keskittyä vain siiman päähän. On lohdullista tietää, että vaikka yhteiskunnalliset rakenteet uudistuvat, hauki kutee edelleen kaislikossa ja järvi kutsuu uistelijaa luokseen. Se on pysyvyyttä, jota arvostan tässä nopeasti muuttuvassa ajassa. ## Millaisia mokia uistellessa kannattaa välttää? Olen tehnyt urani aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mitä uistelussa voi tehdä. Olen jättänyt tulpan pois veneestä (laskeutuminen laiturilta veteen oli mielenkiintoista), unohtanut haavin kotiin juuri silloin, kun se suurin kala tarttui, ja sotkenut kaksi vapaa niin pahasti toisiinsa, että siimat piti katkaista puukolla. Virheet kuuluvat asiaan, ja niistä oppii, mutta muutama perusjuttu kannattaa tarkistaa aina ennen kuin lähtee rannasta. Yksi yleisimmistä virheistä on liian kireälle säädetty jarru. Kun hauki iskee kovaa liikkuvaan uistimeen, isku on raju. Jos jarru ei anna periksi, siima katkeaa tai vapa lentää telineestä. Jarrun pitää olla niin löysällä, että kala saa vietyä siimaa, mutta niin kireällä, että se väsyy. Toinen virhe on uistella liian samanlaisilla vieheillä. Jos molemmissa vavoissa on sama uistin samassa syvyydessä, menetät mahdollisuuden selvittää, mikä kalalle sinä päivänä maistuu. Lopulta suurin moka on kuitenkin se, ettei lähde järvelle ollenkaan vain siksi, että sääennuste näyttää hieman epävarmalta. Usein ne parhaat kalapäivät ovat olleet niitä, jolloin on pitänyt pukea kurahousut ja huppu syvälle päähän. Hauki ei pelkää sadetta, eikä kalastajankaan pitäisi. Kunhan muistaa turvallisuuden ja pitää pelastusliivit päällä, jokainen reissu on uusi mahdollisuus oppia jotain uutta tästä hienosta lajista ja ehkä, vain ehkä, saada se elämän kala veneen vierelle!